Kahdeksan naisen tiimimme ylitti Atlantin lännestä itään touko-kesäkuussa. Otimme osaa ARC Europe 2022 (World Cruising Club) kilpailuun. Olimme maalissa kymmenen parhaan joukossa. Saimme erikoispalkinnon siitä, että ohjasimme käsin venettä yötä-päivää koko kilpailun ajan (emme käyttäneet autopilottia). Matka ei ollut ihan lyhyt- runsaat kolme ja puoli tuhatta mailia. Myöskään säät eivät olleet alun leppeän kelin jälkeen aivan helpoimmasta päästä – varsinkaan tuolla Atlantin pohjoisella reitillä, joka tunnetusti on oikullinen ja vaativa. Kuitenkin sijoitusta tärkeämpää olivat itse matka sekä opit ja oivallukset itsestä ja tiimimme yhteistyöstä.
Yleensä vaativia haasteita varten tiimi tapaa käydä psykologilla ja keskustella tulevasta – kunkin vahvuuksista, haasteista sekä siitä, miten tiimissä syntyviä ristiriitoja voidaan yhdessä ratkaista. Me kuittasimme asian muutamassa etäkokouksessa kipparin johdolla käydyissä keskusteluissa. Kävimme vielä varmuudeksi erään tiimin jäsenen kesämökillä yhtenä viikonloppuna. Siellä keskustelimme matkasta ja toimintatyyleistämme saunomisen ja yhteisen ruuanlaiton merkeissä. Olihan meidän tärkeää tavata ainakin kerran kasvokkain ennen matkalle lähtöä, vaikka joidenkin tiimin jäsenten kanssa olimmekin olleet edellisinä kesinä muutamien päivien purjehduksilla.
Totesimme mökkireissulla tehtyjen itsearviointien (vertailuina aikaisemmat palautteemme DISC-analyyseistä ja vastaavista, joita olimme työpaikoillamme tehneet) perusteella, että taidamme olla suhteellisen tavoitteellisia ja meillä jokaisella näyttäisi olevan kykyä tai halua tarvittaessa myös johtaa. Mietimme, että mitenköhän tästä nyt selviämme Atlantin yli, jos kaikki haluavat johtaa. Pystymmekö olemaan johdettavina, sillä veneeseen oli jo nimetty kokenut kippari. Ja kipparihan tunnetusti johtaa ja tekee veneessä lopulliset päätökset. Uskallan väittää, että työskentelimme itsenäisesti asian kanssa pitkin kevättä ennen lähtöä. Mitä tarkoittaa olla johdettavana – pystynkö joustamaan; millaisia haasteita kohtaan veneen, sään ja tiimin suhteen? Miten toimin painetilanteessa? Selviänköhän väsymyksen kanssa?
Lähtöpäivä koitti ensimmäinen toukokuuta. Lensimme Helsingistä Pariisiin ja edelleen Karibialle Sint. Maartenille. Veneen perämies odotteli jo paikan päällä. Hän oli ollut muutaman viikon ajan vahtimassa ja huoltamassa venettä. Seuraavan viikon ajan ennen kilpailun lähtölaukausta teimme huolto- ja varustelutöitä matkaamme varten. Olin yllättynyt, kuinka paljon useamman viikon purjehdus vaatii valmistelua. Voi sitä ruoka- ja juomamäärää, jonka veneeseen lastasimme. Hedelmät pestiin ja kuivattiin. Säilykepurkeista poistettiin etiketit ja sisältöjen nimet kirjoitettiin tussilla purkin kanteen. Miksi etiketit poistettiin? Siksi, että pienhyönteiset ja muut tupajumit eivät viihtyisi etikettien sisällä ja lisääntyisi veneen lämpimässä ja kosteassa ympäristössä. Etiketit tai muut paperiset tai muoviset kääreet poistettiin niin monesta elintarvikkeesta kuin vain oli mahdollista.
Tiedostimme ja minimoimme mahdolliset riskit ja varauduimme niihin. Tarkastimme kaiken mahdollisen moottorista veneen kannelle ja mastossa oleviin ratsastajiin ja mastovaloihin asti. Vahvistimme ja tukimme paikat, jotka voisivat alkaa vuotaa kovassa kelissä. Kippari kävi vielä kanssamme läpi veneen tekniset asiat, turvallisuusasiat ja yhteistyön säännöt.
Naisisto jaettiin kolmeen vahtiryhmään. Vahtiryhmät muuttuivat aina viikon välein. Henkilöiden vaihto osoittautui erittäin toimivaksi, sillä näin opimme tuntemaan toisiamme paremmin ja myös opimme toisiltamme sekä purjehduksesta että vähän muustakin elämästä. Päällystö toimi koko matkan ajan omana vahtivuoronaan.
Käytännössä merellä ollessamme vahtivuorot toimivat yötä-päivää siten, että ajovuorossa oleva pari ohjasi venettä päivisin neljä tuntia ja yöllä kolme tuntia. Ajon jälkeen pari siirtyi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Päivisin valmiudessa oleva pari (stand by) auttoi tarvittaessa kannella ja hoiti veneen siivouksen sekä laittoi ruoan. Valmiudesta siirryttiin kannelle ajovuoroon. Kolmas vahtivuoro lepäsi ja suositus olikin, että lepovuoro hyödynnettäisiin nukkumalla. Päällystöstä vuoroin kippari ja perämies olivat kannella. Päällystö seurasi sääoloja, veneen käyttäytymistä ja tekniikkaa ja tekivät päätöksiä reitistä ja purjeiden säädöstä viiden tunnin vuoroissa. Yöllä oli pelkästään ajovuoroja ja nukkumista. Koiravuoroksi kutsuttiin klo 2-5 ajoa aamuyöstä.
Koska purjehdimme myös puhtaan meren puolesta, kokosimme kaikki veneessä kertyneet kartonki-, muovi- ja metalliroskat omiin astioihinsa ja veimme ne seuraavassa satamassa niihin varattuihin keräysastioihin.
Mielenkiintoista oli, että toistuvissa rutiineissa väsymys ei ollutkaan se haastavin asia ainakaan itselleni. Haastaviksi muodostuivat ulkoiset olosuhteet eli navakka tuuli ja yleensä sääolosuhteet. Joissakin kohdin Atlanttia alati muuttuva sää tuotti päänvaivaa myös kokeneelle päällystöllemme, sillä sää muuttui nopeammin kuin sääennusteista pystyi tulkitsemaan. Sään lisäksi jääkaapin sulaminen ennen Bermudaa akkujen toimimattomuuden vuoksi toi meille ylimääräistä haastetta.
Olin erittäin iloinen ja ehkä yllättynytkin siitä, kuinka tiimimme meni läpi tuulen ja tuiskun, salamoiden, sateiden ja kovien tuulien. Sisukas, tavoitteellinen tiimi, joka tarvittaessa jousti omasta mukavuudestaan tiimin hyväksi. Joustoa oli sekin, että jatkuvassa navakassa puuskittaisessa tuulessa uskalsimme tuoda epävarmuutemme ja pelkomme esille. Pelko oli yksi tunne, jota jouduimme käsittelemään. Mielessä pyörivät kysymykset -kestävätkö masto, purjeet; osaanko ohjata aalloilla, joiden suunta oli milloin mitäkin ja jotka päivä päivältä navakassa tuulessa vain kasvoivat – todellakin aallot olivat kesämökin kokoisia. Keskustelut kipparin ja joidenkin tiimin jäsenten kanssa auttoivat alentamaan omaa pelkokerrointa. Hiljentymishetket-rukous sekä tiimimme että kanssakilpailevien venekuntien puolesta-tuntuivat myös auttavan.
Olin erittäin tyytyväinen siihen, miten kipparimme osasi säätää reitin valinnan ja purjehdusmanööverit huomioiden veneen iän, kunnon ja tiimin yleisen ilmapiirin. Varmasti tuo oli yksi syy, miksi purjehduksella sattui hyvin vähän ”läheltä piti” – tilanteita, jos ollenkaan. Päällystö teki hyvissä ajoin päätökset purjeiden reivaamisesta ennen edessä olevia haastavia kelejä. Perämiehemme oli loistava sään ja pilvien tulkitsija. Toki veneessä liikkuminen 40 solmun tuulessa ja valtavien aaltojen heiluttamana ei aina ollut ihan helppoa – taisimme kaikki saada jonkin verran mustelmia eri puolille kehoa, sillä aika ajoin oli todella haastavaa esimerkiksi liikkua, pukeutua tai laittaa ruokaa kaatumatta tai törmäilemättä veneen heittelehtiessä puolelta toiselle. Taidettiinpa punkastakin välillä pudota kesken unien.
Yhteenvetona avaimet onnistuneeseen purjehdukseen, johtamiseen ja tiimin jäsenenä toimimiseen, voisi kiteyttää seuraaviin ajatuksiin:
- sinulla on halu oppia tuntemaan itseäsi paremmin. Haluat kehittyä ja olet valmis työskentelemään asian puolesta
- edelliseen liittyen haluat aika ajoin kysyä ja saada muilta rakentavaa palautetta toiminnastasi. Rakentavan palautteen avulla
- opit selkeämmin tunnistamaan omat vahvuutesi ja kehittämiskohteesi
- palautteen antajat yleensä kannustavat sinua toiveidensa suuntaan ja muistavat mainita, kun sinussa tapahtuu kehitystä. Usko pois.
- ymmärrät, että et ole koskaan valmis – et ihmisenä etkä purjehtijana (jos olet lukenut blogin tähän asti, et kuulu ”jo kaiken osaavien” ihmisten joukkoon). Eikö olisikin tylsää, jos osaisit jo kaiken?
- osaat arvostaa tiimin jokaista jäsentä ja tuot arvostuksesi esille niin puheessasi, teoissasi kuin elekielessäsi
- haluat aidosti tutustua tiimiisi ja haluat oppia jokaiselta jotakin. Kannattaa kokeilla. Tulet yllättymään positiivisesti.
- jaat omaa osaamistasi ja olet valmis tekemään myös ”ei niin-kiinnostavia” tehtäviä yhteisen tavoitteen eteen
- tuot näkemyksesi ja ideasi esille ja vaikutat esimerkiksi siihen, että tiimissä on tavoitteiden kannalta riittävästi erilaisia ja toisiaan täydentäviä osaamisia. Purjehduksessa tarvittavia osaamisia ovat esimerkiksi sääennusteiden tulkinta, purjeiden säätö, navigointi- ja ajotaito, tekniikan ymmärrys, mutta myös muu käytännön yleisosaaminen esimerkiksi ruuan laitto, pienet korjaukset tai jopa uimataito
- muistathan – tiimin ja sen jäsenten henkinen vahvuus ja paineensietokyky ovat lähes yhtä tärkeitä kuin purjehdustaidot varsinkin vaativissa olosuhteissa
- kannustat ja rohkaiset tiimiä. Vaativissa olosuhteissa kannustus on erityisen tärkeää
- johtajana tai lähiesihenkilönä sinun on tärkeää tuntea johdettavasi ja huomioida jokainen – johtajana sinulla ei saa olla suosikkeja
- johtajana näet yksilöiden vahvuudet ja vahvuuksien merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa
- päällystön tai johdon tulee luottaa toisiinsa ja johdettaviinsa
- johdon tulee käsitellä sisäiset haasteensa tai erimielisyytensä keskenään ja esiintyä tiiminsä edessä yhtenäisenä
- yleisesti kaikkia koskevat ongelmat ja haasteet tulee nostaa esille, käsitellä ja ratkaista avoimesti mahdollisimman pian niiden ilmaantuessa
- käsittely tulee käydä ketään loukkaamatta tai syyttelemättä
- käsittelyssä on tärkeää ratkaisukeskeisyys ja tiimin katseen siirtäminen menneestä kohti yhteisen tavoitteen saavuttamista ja niihin keinoihin, joilla siihen päästään.
Mitä sanot edellisistä kohdista? Eivätkö asiat näytäkin tutuilta ajatellen jokapäiväistä työelämää? Samat lainalaisuudet pätevät yleensä kaikissa organisaatioissa olivatpa ne sitten pieniä, suuria, yksityisiä tai julkisia. Eikö vain?
Faktat purjehduksesta:
Vene: s/Y Carissa, Swan 441 (1984)
Naisisto: Kippari @RaijaAlapeteri, perämies @MaaritSuomi; Tiimi: @SariHeinonen, @TiiaNiemi, @MaritaSauhke, @SusannaViljanen, @TaruWeckroth ja @MarjaanaSuutarinen
Purjehduskerho: Ocean Ladies ry, Suomi
Kilpailu: ARC Europe 2022
Reitti: Sint. Maarten – Bermuda – Horta (Faial, Azores) – Ponta Delgada (Sao Miguel, Azores)
Ajankohta: lähtö 7.5, pysähdys Bermuda 15.-18.5, maali Horta 1.6 2022.
Kirjoittaja: Marjaana Suutarinen
Vaasan yliopisto Executive Education
Toimitusjohtaja, työnohjaaja, coach
