Suomen taloudella on näytön paikka

Tekninen kehitys on suomalaisissa yrityksissä ollut yhtä nopeaa kuin muissa Pohjoismaissa, mutta teollisuuden toimialarakenne ei ole suosinut kasvua 2010-luvulla niin että yritysten voittomarginaalit ovat kaventuneet. Tämä vähensi arvonlisäystä työpanosta kohti tai näin mitattu tuottavuuskasvu oli hidasta. Pahin haaste on markkinoinnin ja johtamisen osaaminen riittämättömien T&K investointien sijaan, vaikka T&K panostukset ovat nekin välttämättömiä jo siinä, että yritysten kykyä omaksua uusia teknologioita säilyy.

Suomi on kuitenkin vaurastunut koko ajan siinä mielessä, että suomalaiset yritykset ovat investoineet voimakkaasti ulkomaille myös hankkien T&K osaamista, vaikka tämä vauraus näkyy vasta viiveellä, kun voittoja kotiutetaan. Suurempi ongelma on ulkomaisten investointien vähyys Suomeen, mutta sekin on osoittanut virkoamisen hetkiä viime vuosina. Suomen ja Ruotsin ero BKT kasvussa selittyy suurimmaksi osaksi suurista ja onnistuneista ulkomaisista investoinneista Ruotsiin 2010-luvulla. Samaan aikaan Nokian investoinneista meni iso osa hukkaan ja ulkomaiset investoinnit Suomeen olivat vuosittain 1.5 mrd. euroa vähäisemmät kuin Ruotsiin. Sekin ero on kaventunut viime vuosina, ja myös suomalaiset pienet kasvuyritykset ovat saaneet kohtalaisen hyvin rahoitusta.

Maailmassa elämme kilpailutaloudessa, ei siitä mihinkään päästä. Siksi pitää myös palkita osaajia myös koulutusjärjestelmässä, niitä, jotka ovat parhaimpia, vaikka aineeton pääoma ja AI laajentaakin yritysten osaajajoukkoa koko ajan. Tarvitaan yliopistoja ja hyviä arvosanoja eikä opetusministeriön määrään panostamista laadun sijaan. Siinäkin on näytön paikka.

Taloustieteen professori

Hannu Piekkola